Tällä retriitillä palaamme laulamisen alkuperäiseen merkitykseen: yhteyteen, hoivaan, rituaaliin ja yhdessä olemiseen. Laskeudumme pois analyyttisestä mielestä kohti kehoa ja aisteja. Annamme äänen syntyä hetkestä, vedestä, metsästä ja tulesta. Me emme ole maailmassa yksin emmekä irrallisia, vaan elävässä, vastaavassa suhteessa kaikkeen ympärillämme. Luonto kuuntelee – ja vastaa. Ääni ei ole vain ihmisen ilmaisua, vaan tapa olla suhteessa näkyvään ja näkymättömään, tapa muistaa paikkamme elävässä kudoksessa.